Itsepetos epäaitona olemisen tapana

"Miksi ihminen ei näe asioiden oikeaa tilaa? Hän itse on näkemisensä esteenä: hän piilottaa itse asiat itseltään." (Nietzsce)

Ehkä suurin este omalla tiellämme on ihmiselle luontainen tapa sortua itsepetokseen ja estää näin omien hyvin tarkoitusten ja aikeiden toteutuminen. Itsepetos estää meitä näkemästä oman elämämme selkeästi ja piilottaa meiltä sen totuuden, joka olisi muuten meidän ulottuvillamme ja toimisi kompassinamme omassa elämässämme. Ihmisellä on ilmiömäinen kyky olla näkemättä asioita sellaisina kuin ne ovat. Ja kaikki olemme tässä juonessa mukana jollain tasolla aina teeskentelemässä. Toisinaan teeskentelemme, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät ja toisinaan teeskentelemme, että asiat ovat toisin kuin ne ovat. Filosofi nimeltä Heidegger näki ihmisen perustavaa laatua olevan ominaisuuden olevan taistelumme toisten ihmisten meihin asettamia odotuksia vastaan. Hänen mukaansa ne muut ihmiset ovatkin me itse ja luomme maailmankuvamme sen mukaan kuinka nuo "muut" ilmenevät meille meidän omassa mielessämme ja sitten seuraamme näiden "muiden" odotuksia ja mielipiteitä. Ja toimiessamme tällä tavoin epäaidolla tavalla emme ota täyttä vastuuta omasta elämästämme. Mutta tämä tapa olla maailmassa epäaidosti kuuluu tähän diilin, jonka nimenä on olla olemassa ihmisenä. Mitä enemmän tunnistamme ja tunnustamme totuuden, sitä enemmän olemme ja kykeemme olemaan omassa elämässämme läsnä. Mutta tämä vaatii rohkeutta. Rohkeutta elää omaa elämää. Rohkeutta olla oma itsensä. Ja se on suurinta ja haastavinta rohkeutta olla joka tilanteessa ja olosuhteista riippumatta oma itsensä ja ilmaista omalla olemisellaan ja toiminnallaan itseään. Sen näkeminen, mitä todella on ja ei ole elämässämme, vaatii ymmärrystä maailmasta ja ymmärrystä itsestämme itsetuntemuksen muodossa. Ja näiden molempien ymmärryksen puute on kaikenlaisten elämisen ongelmien ytimessä. Elämä ei ole helppo laji, mutta sitä voi oppia tutustumalla paremmin itseensä ja pyrkimällä tunnistamaan ja tunnustamaan omat itsepetokset. Se ei ole helppoa, sillä usein päädymme ihmissuhteissamme ulkoisesti parempaan lopputulokseen kun esitämme itsemme epärehellisessä ja epärealistisen positiivisessa valossa tai epäaidon olemisen kautta esittäen jotain muuta eli parempaa kuin olemme. Tällainen muille "poseeraaminen" on jopa hyväksytty sosiaalinen strategia päästä tavoitteisiimme. Kukapa ei esimerkiksi työhaastatelussa anna ymmärtää olevansa hieman parempi kuin onkaan tai uuden ihmissuhteen alkupuolella pyri esittämään toisen toiveiden täyttymystä. Kuitenkin vahvan pohjan elämälleen ja sen ihmissuhteille saa vain tekemällä sen rankan päätöksen, että suostuu reflektoimaan jatkuvasti rehellisesti omaa suhdetta todellisuuteen ja pitää tätä ohjenuoranaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.