Pääsin viime kesänä koulutustilaisuudessa tutustumaan Stanfordin yliopistossa psykologian professorina työskentelevän Carolyn Dweckin ajatuksiin persoonallisuuden ja uskomusten suhteesta. Hän on tutkinut persoonallisuuden muokkautuvuutta uskomuksia muuttamalla. Seuraavassa pyrin tiivistämään hänen sanomaansa. Sen jälkeen tarkastelen hänen ajatteluaan suhteessa aikuisten oppimiseen.
Olennaiset kysymykset aiheesta kuuluvat: Olemmeko geeniemme puolesta tuomittuja olemaan tietyllä tavalla ja pitämään itseämme tietynlaisena? Vai onko meillä mahdollisuutta muuttaa persoonallisuuttamme? Ja jos on mahdollista, niin tarvitaanko sellaista muutosta ylipäätänsä? Ja miten sellainen muutos, jos se on suotavaa jossain tilanteessa, on mahdollistettavissa?
Professori Dweck väittää, että psykologia tieteenä on alkanut yhä enemmän ymmärtää myös sitä, kuinka persoonallisuutta voidaan muuttaa. Persoonallisuustutkimuksen geneettinen puoli korostaa temperamentin ja melko laajojen persoonallisuuspiirteiden osuutta aikuisen persoonallisuudessa ja toisen laidan koulukunta painottaa käyttäytymisessä ilmeneviä tapojamme ja mieltymyksiämme toimia. Tässä välissä on kuitenkin laaja alue persoonallisuustutkijasuosikkini McAdamsin mukaan. Ja sillä alueella persoonallisuuteemme lasketaan kuuluviksi myös henkilökohtaiset pyrkimykset, tavoitteet ja uskomukset sekä ne keinot, joilla pyrimme selviytymään elämässä ja arjessa eteenpäin. Gordon Allportin mukaan persoonallisuus on kokemustemme ja toimintamme johdonmukaisuuttamme, joka ilmenee erilaisissa konteksteissa ja elämäntilanteissa. Dweckin mukaan uskomuksemme muokkaavat vahvasti kokemuksiamme ja toimintaamme ja tällöin uskomuksemme ovat keskeinen osa persoonallisuuttamme. Hän puhuu ”uskomusinterventioista”, joilla voidaan muuttaa uskomuksiamme ja tätä kautta määritelmällisesti persoonallisuuttamme. Tunnettu temperamenttitutkija Mary Rothbart puolestaan katsoo, että persoonallisuus muodostuu temperamentin ja yksilölle tyypillisen käyttäytymisen lisäksi myös siitä, miten ihminen on suhteessa itseensä, muihin ihmisiin ja erilaisiin elämäntapahtumiin.
Kaikilla ihmisillä on Dweckin mukaan arkiteoria ihmisestä. Joillakin ihmisillä teoria on luonteeltaan pysyvä eli ”fiksattu”, jolloin ihminen uskoo, että heidän ominaisuutensa kuten älykkyys on pysyvä ja muuttumaton tietyllä tasolla oleva ominaisuus. Toiset taas uskovat, että ihmisen ominaisuudet ovat joustavia eli ”mallattavissa”, jolloin he uskovat että esim. älykkyyttä voidaan kehittää omalla toiminnalla ja koulutuksella. Aikaisemmat tutkimustulokset osoittavat, että joustavan teorian omaavat ihmiset ovat avoimempia oppimaan, ottavat vastaan enemmän haasteita ja vievät vaikeita asioita loppuun saakka ja toipuvat nopeammin takaiskuista. Kokonaisuutena näillä on positiivinen vaikutus heidän elämänsä toimivuudelle. Tutkimusten mukaan joustavalla teorialla varustetut ihmiset suoriutuvat esim. liike-elämän tehtävissä ja ihmissuhdevaikeuksissa paremmin.
Dweckin tutkimuksissa osoittautui, että opiskelijat, joita kehuttiin heidän älykkyydestään hyvien suoritusten yhteydessä siirtyivät uskomuksissaan kohti jäykkää teoriaa. Heidän älynsä kehuminen johti haasteita välttelevään käyttäytymiseen, teki heistä haavoittuvampia ja vastoinkäymisiä kohdatessaan heidän itseluottamuksensa, tehtävistä nauttiminen ja suoritustaso laskivat. Kun opiskelijoita kehuttiin heidän ponnisteluistaan hyvin suoritusten johdosta, heidän arkiteoriansa ihmisen ominaisuuksista siirtyi kohti joustavaa teoriaa ja he olivat innokkaampia oppimaan ja selvästi vastustuskykyisempiä vastoinkäymisille. Tämä osoittaa, että muuttamalla ihmisen teoriaa eli uskomuksia itsestään voidaan saada merkittäviä tuloksia sen suhteen kuinka ihmiset toimivat itselleen tuloksekkaammalla tavalla.
Jack Mezirow on kehittänyt teorian, joka auttaa ymmärtämään sitä, kuinka aikuisten käsitykset ja uskomukset voidaan muuttaa ns. uudistavalla oppimisella. Sen ytimenä on omien itseltä piilossa olevien ja siksi mentaalista jäykkyyttä aiheuttavien uskomusten tuominen näkyville kielen avulla kriittisellä itse-reflektiolla. Mezirowin mukaan epäkriittisesti omaksuttujen havaitsemis-, ajattelu, muistamis-, ongelmanratkaisu- ja tuntemustapojen muuntaminen tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia oppimiseen, luovuuteen, itsensä toteuttamiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan aikuisiässä. Persoonallisuuden muokkaamiseen uudistavan oppimisen teoriaa voidaan soveltaa käytäntöön kun uudistavan oppimisen kohteeksi otetaan yksilön omat käsitykset itsestä ja ihmisestä yleensä.
Uudistava oppiminen ei tapahdu tyhjiössä tai lukukammiossa vaan elävässä vuorovaikutuksessa muiden oppijoiden kanssa. Ryhmä on välttämätön ehto uudistavalle oppimiselle, jotta oppijat voivat hahmottaa vaihtoehtoisia perspektiivejä, saada emotionaalista tukea uudistumisprosessin aikana, analysoida omasta tilanteesta tehtyä tulkintaa erilaisista näkökulmista, ymmärtää että myös muut voivat kokea saman ongelman ja että siitä on mahdollista keskustella heidän kanssaan sekä lopulta päästä kehittämään malleja uuden näkökulman vaativalle toiminnalle. Uudistava oppiminen sisältää aina toiminnan uudella tavalla.
Uudistavan oppimisen tavoitteena on merkitysperspektiivin muuttaminen ja persoonallisuuden muuttaminen kun merkitysperspektiivi suhteessa omaan itseen muuttuu. Ja itsenä olemisen tapaan silloin kun kriittisen reflektion kohteena on ihmisen omaa olemista koskevat ns. ontologiset uskomukset. Omien itseä koskevien kritiikittömästi omaksuttujen uskomusten näkeminen sellaisina kuin ne ovat eli uskomuksina sekä haitallisista uskomuksista irtipäästäminen on vapauttava kokemus, joka luo mahdollisuuden olla suhteessa siihen uudessa valossa näyttäytyvään itseen, jonka oppija on voinut ehkä ensimmäistä kertaa elämässä itse määritellä.
Käytännön esimerkkejä uudistavan oppimisen sovelluksista löytyy Jack Mezirowin teoksesta Uudistava oppiminen, joka löytyy suomenkielisenä Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuna.
Huom. Kirjoituksessa käytetty käsite uskomus ja niiden muuttaminen ei tarkoita itselle hoettua positiivista mantraa koskien itseä eikä tarkoita sitä, että omien uskomusten tunnistaminen, tunnustaminen ja niistä luopuminen ja toimivampien uskomusten luominen on helppoa. Se vaatii hikeä ja kyyneleitä ;). Mutta palkinnoksi tuleekin sitten vapaus olla enemmän oma itsensä ja varmuus siitä, kuka minä olen itselleni ja muille.
