Mitä hyvinvoiva elämä voisi olla?

Elämä on aina lyhyempi kuin kuvittelemme sen olevan ja kenenkään ei pitäisi lykätä hyvän elämän aloittamista hamaan tulevaisuuteen, jota ei kenties koskaan tulekaan ja jolloin on jo liian myöhäistä. Jos aiot elää elämääsi hyvin, niin sinun on tuotava ja luotava itse elämän hyvyys omaan elämääsi. Ehdotankin sellaista lähestymistapaa, että elämän hyvyys löytyy sinun omista tulkinnoista, joita teet oman arjen todellisuudesta ja haasteista.

Maailmassa, jossa nyt elämme, on pidettävä pää kylmänä: erilaisista arvojen tarjoajista ja elämäntaitovalmentajista, jotka kehottavat tutkimaan omia arvojasi ja samaan hengenvetoon muistuttavat sinua positiivisesta asenteesta, ei ole puutetta.  Mutta mistä tiedät, mitkä ovat sinun omia arvojasi, eikä joidenkin muiden arvoja? Maailmassa, joka muuttuu ennennäkemättömällä vauhdilla, ei vanhoilla ratkaisuilla pitkälle pötkitä, ainakaan moraalisessa mielessä. Jatkuvan muutoksen ja päälle vyöryvän informaation keskellä meidän pitäisi pystyä luomaan elämällemme merkityksiä tyhjästä, ja uusia arvoja, jotka toimivat myös nykyajan asettamissa vaatimuksissa. Kenties kannattaa pohtia sitä, että arvot ovatkin tilannesidonnaisia. Ja vaikka ne olisivat myös hyvän elämän vaatimusten mukaisesti moraalisia, niin miten kykenisimme olemaan moraalisia ilman, että sorrumme moralismiin tai jäykkyyteen omien arvojemme suhteen. Melko vaikealta kuulostaa: arvot edustavat meille jotain perustavaa laatua olevaa, joihin nojata elämässämme ratkaisuja tehdessä, ja kuitenkin niiden pitäisi toimia joustavasti elämän tuomien tilanteiden mukaan. Tässä on nähdäkseni meidän haasteemme: luoda omat toimivat ja moraalisesti kestävät arvot itse itsellemme tyhjästä.

Aidosti omien arvojen luominen saattaakin olla ihmiselle jatkuva oppimisprosessi, joka vaatii ottamaan huomioon ihmisen rajoitteet yleensä ja erityisesti omat rajoitteet sekä vaatii ottamaan kantaa oman elämän tarkoitukseen ja siihen, mistä meidän täytyy luopua, kun valitsemme ne arvot, jotka valitsemme. Mistä löydämme ohjenuoraa tähän? Voisimme lähestyä arvovalintoja tekevää ihmistä neljällä olemisen tasolla: fyysisellä, sosiaalisella ja psyykkisellä tasolla, sekä elämän tarkoituksen ja merkityksen tasolla.

Ihmisen olemisen fyysiseen tasoon kuuluu hänen oma kehonsa sekä hänen elinympäristönsä. Hyvä elämä vaatii hyvän fyysisen pohjan, joka on perusta elinvoimaisuudellemme. Elinvoima puolestaan antaa meille eväät elää elämäämme luovasti ilman uomiin jäykistymistä. Meidän on siis opittava elämään fyysisesti hyvin. Vaatimuksena on huolehtia itsestään siten, että se on miellyttävää eikä pakkomielteistä. Riittävä fysiikka riittää ja se riittää silloin, kun pystymme olemaan riittävän toimivia tilanteen vaatimusten mukaan. Hyvää elämää etsiessämme joudumme myös ottamaan kantaa fyysinen todellisuuteemme eli elinympäristöömme. Millaiset arvovalinnat luovat ja mahdollistavat sen, että pystymme elämään hyvää elämää tulevaisuudessakin omassa elinympäristössämme eli tässä ainoassa universumin kolkassa, jossa me voimme elää.

Sosiaalisessa mielessä hyvinvointiin kuuluu hyvät suhteet kanssaihmisiimme. Tämä edellyttää vastavuoroisuutta ihmissuhteissa. Ehkä emme tarvitse enää moraaliauktoriteettien ohjetta tehdä toiselle sitä, mitä haluaisimme toisten tekevän meille. Riittää kun näemme, että emme ole yksin täällä maailmassa vaan aina yhteydessä ja yhdessä muiden kanssa, ja se mitä minä teen toiselle ihmiselle, teen samalla myös itselleni. Ja päinvastoin.

Psyykkisellä tasolla näemme itsemme yksilöinä, ja tarvitsemme rajan itsen ja muiden välille. Mutta mielestäni yksilöllisyys on yliarvostettua. Yksilöllisyytemme luomme suhteessa muihin ihmisiin ja heidän kanssaan.  Psyykkisellä tasolla ydinkysymys on oma tietoisuus siitä, kuka haluan olla eli oma olemiseni tapa suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan. Meidän pitää pystyä olemaan oman elämämme eläjiä siinä mielessä, että osaamme itse päättää mitkä uskomukset kannattaa ottaa todesta ja mitkä haastaa - ja oppia karsimaan toimimattomat. Suurin haaste tällä saralla on nähdä oman elämän harhakuvat harhakuvina, ja itsensä pettämisestä luopuminen. Tämä mahdollistaa aidon suhteen itseen ja omaan elämään, sekä itsensä ja elämänsä kokemisen eheänä ja toimivana kokonaisuutena.

Ilman kokemusta oman elämän mielekkyydestä, eli omakohtaista oman elämän tarkoituksellisuuden ja merkityksellisyyden kokemista, ei hyvä elämä ole nähdäkseni mahdollista. Merkityksellä ja tarkoituksella tarkoitan sitä ihmisen ikiaikaista tarvetta olla osa jotain suurempaa - toisin kuin vain kokemusta sellaisesta elämästä, joka vain pitää saada kulumaan johonkin. Näkeminen ja kokeminen itsensä osana jotain suurempaa ja osana ihmiskuntaa ja sen historiaa, laittaa myös elämälle välttämättömät vastoinkäymiset oikeaan perspektiiviin. Tämä on olennaista tässä: sen sijaan, että elämä vie meitä alamäessä, me pystymme arvioimaan tilanteen ja sen asettamat uudet vaatimukset uudelleen ja suuntamaan uuteen suuntaan ja kohti uusia elämän oppimismahdollisuuksia.