Onni ja läsnäolo

Onni-koirani siirtyi ajasta ikuisuuteen viikko sitten ja olen suremisen ja muistelemisen avulla muokkaamassa suhdettani uudelleen siihen Onniin, jota ei enää ole. Onni eli täyden elämän  koko ajan läsnä ollen ja aina nykyhetkessä kiinni. Ihminen onkin ainoa elävä olento, jolle oma olemassaolo ja sen tiedostaminen onkin ongelma. Ihmisenä olemisen osaan kuuluu oman kuolevaisuuden ja rajallisuuden tiedostaminen ja ihminen on ainoa elämänmuoto, joka murehtii menneitä, katuu tekosiaan ja tekemättä jättämisiään ja huolehtii tulevaisuudesta jo etukäteen. Onni ei sitä tehnyt ja eli ehkä juuri siksi täyttä elämää koko ajan. Onni ei tiennyt kuolevansa, eikä siksi pelännyt kuolemaa. Ehkä myös siksi Onni eli aina rohkeasti tilanteen vaatimusten mukaan täysillä. Kuoleman pelko estää ihmisiä usein elämästä täyttä elämää eli voisi sanoa että kuoleman pelko on elämän pelkoa. Erään viisaan ohjeen mukaan elämä pitäisi elää niin, että elämä on eletty kokonaan, kun kuolema korjaa omansa pois.

Onnellisuus on sanakirjan (Cambridge English Dictionary) mukaan tunnetila, joka tuottaa mielihyvän tai tyytyväisyyden tunnetta. Wikipedia puolestaan määrittelee onnellisuuden mielentilaksi, jota luonnehtivat täyttymys, rakkaus, tyytyväisyys, mielihyvä ja ilo. Moni ihminen kertoo elämänsä tarkoitukseksi "olla onnellinen" tai "tulla onnelliseksi". Mutta eikö elämän tarkoitus silloin ole melko heppoinen, jos elämän tarkoituksena on tunnetila, vaikka se olisikin miellyttävä. Kuitenkaan ihmiset eivät suostuisi psykologisen kyselytutkimuksen mukaan viettämään loppuelämäänsä tätä elämänsä tarkoitusta parhaiten palvelevassa tilassa esim. kemikaalien avulla, jotka mahdollistaisivat koko elämän hankaluuksien väistelemisen tasaisessa onnellisuuden tilassa. Useimmat meistä tuntevat kemikaalien aiheuttaman onnellisuuden tunteen lyhytaikaisempana vaikutuksena, mutta eivät valitsisi koko elämän kestävää nousuhumalan kaltaista riemukasta tunnetilaa, koska tietävät, että se ei ole aitoa ihmisenä olemista ja aitoa elämää. Jospa onnellisuus onkin olotila, joka tulee läsnäolosta tässä hetkessä. Tietoisesta läsnäolosta eli valinnasta olla kuuntelematta sisäistä marmattajaa tai huolehtijaa ja elää omaa kokemusta elämästä täysillä läsnäollen. Eräs viisas totesi että "elämän onnellisuuden ja elämän merkityksellisyyden tiet ovat erilaisia. Onnellisuuden löytääkseen ihmisen pitää vain elää hetkessä ja tätä hetkeä varten. Mutta jos ihminen haluaa merkityksellistä elämää, hänen täytyy hyväksyä menneisyytensä, vaikka se olisi kuinka synkkä ja elää tulevaisuutta varten, oli tulevaisuus sitten vaikka kuinka epävarma".

Onnellisuuden tunne ja suru, ja kaikki tunteet niiden väliltä, ovat meille yhtä tärkeitä. Emme voi valita vain yhtä, kuten positiiviset-asenne-ratkaisee-elämäntaitovalmentajat meille niin väittävät. Eri tunnetilat ovat meille tärkeitä siksi, että ne kertovat meille, missä olemme tällä hetkellä suhteessa maailmaan ja ne ovat aktiivisia niin kauan kun asemamme maailmassa muuttuu ja olemme lopulta sopeutuneet uuteen tilanteeseen. Elämä ei ole tuhkimotarina, jossa voimme valita vain parhaat tunteet päältä. Epämukavat tunteet kirkastavat meille tyytymättömyyden lähteitä elämässämme ja ne on otettava vakavasti, jotta opimme tekemään jotain niille asioille elämässämme, jotka niitä aiheuttavat. Epämukavatkin tunteet ovat meidän liittolaisiamme, sillä ne auttavat meitä käsittelemään elämään kuuluvia ristiriitoja ja koflikteja. Tietenkin vaihtoehtona on teeskennellä, että niitä ei ole, mutta silloin olemisemme muuttuu epäaidoksi. Hyvin elettyyn elämään kuuluu olennaisena osana ongelmat ja vaikeudet, mutta niiden kohtaaminen silmästä silmään vaatii rohkeutta. Keski-iän etuihin kuuluu se, että vaikeuksien kohtaamisesta on jo kertynyt kokemusta, eikä paniikki iske niin helposti. Ja ilman vaikeuksia ja ongelmia jäisi paljon luovuutta ja elämän tarjoamia uusia mahdollisuuksia käyttämättä. Emme kasva vahvemmiksi välttelemällä vaikeuksia ja yrittämällä olla onnellisia, vaan kohtaamalla ne ja hyväksymällä ne yhtä oikeutettuina elämänehtoina kuin positiiviset asiat ja niihin liittyvät tunnetilat. Rohkeus kohdata elämän vaikeudet tuovat syvyyttä ja antavat merkitystä elämällemme, sillä vaikeina hetkinä joudumme kasvamaan ja ylittämään itsemme rakastamalla elämää ja muita ihmisiä sellaisena kuin ne meille ilmenevät. Rohkeus myös saa meidät etsimään jotain parempaa tulevaisuudessa,  kuin mihin tyydyimme aikaisemmin. Tyytymätön tunnetila kertoo meille, että asioilla on meille merkitystä ja että välitämme ja olemme elossa, muutenhan emme olisi tyytymättömiä. Tyytymättömyyden tilan korjaa lopullisesti apaattinen oleminen tässä maailmassa tai vasta kuolema. Me emme ole täällä lepäämässä rauhassa ja painamassa omia kokemuksiamme ja tunnetiloja taka-alalle, vaan elämässä kaikkine hyvine puolineen, vikoineen ja epätäydellisyyksineen. Itsetunto vaihtelee ja joskus olemme eksyksissä ja hämmentyneitä, mutta se on elossa olevan ihmisen elävää elämää. Kun pystymme ottaamaan nämä ihmisen osaan kuuluvat rakennuspalikat osaksi itseämme hyväksymällä ne, voimme saavuttaa jonkinlaista elämän syvempää ymmärrystä.