maanantai 15. marraskuuta 2010

Elätko eläämäsi kohti oletusarvotulevaisuuttasi

Useimmat ihmiset elävät elämäänsä yrittäen jatkuvasti tulla paremmiksi eli muuttaa sitä vanhaa tuttua elämäänsä jollain lailla. Tällainen muutos perustuu sen muuttamiseen, mikä on jo olemassa eli se nojaa menneisyyden säätämiseen hieman uuteen asentoon - haluamme jotain enemmän, olevan paremmin tai hieman erilailla tai tapahtuvan nopeammin kuin aikaisemmin. Useinkaan emme huomaa, että muutos ei toimi, sillä "ongelman ratkaisu" tuo lähes aina uusia ongelmia ratkaistavaksi ja taustalla oleva "ongelma" muuttaa vain muotoaan. Esimerkiksi mies kokee, että hänen ongelmansa on yksinäisyys. Ratkaisuna ongelmaan on naimisiinmeno. Jonkin ajan kuluttua ongelmana on tylsä parisuhde ja ratkaisuna tähän on lapsenteko. Lapsi tuo tullessaan uusia rahareikiä yllättävän paljon ja ratkaisuna tähän mies tekee enemmän ylitöitä ja hommaa itselleen vaativamman työn. Tämän seurauksena ongelma onkin vähäinen perheen kanssa vietetty aika ja niin edelleen. Muutos ei toimi useinkaan kovin hyvin.

Mutta onko olemassa jokin vaihtoehto muutokselle? Edellisestä ongelma- ja niiden ratkaisuyritysvyyhdestä huomaa, että jokaiseen ongelmaan oli jo enneltanähtävissä oleva seuraus eli jonkinlainen "odotusarvoinen tulevaisuus", jota emme useinkaan huomaa. Itse asiassa jokaiseen "ongelmaan" on olemassa tulevaisuus, joka on jo päätetty ongelmanratkaisun yhteydessä, sitä ei nähdä eikä siitä puhuta, mutta se on konteksti, jossa ihmiset yrittävät luoda muutosta. Siihen vaikuttavat meidän uskomukset, pelot, toiveet ja menneisyydessä kantapään kautta saadut "opetukset".

Vaikka ihmiset eivät useinkaan sano ääneen sitä, mitä he aidosti uskovat elämässään tapahtuvan, niin he kuitenkin elävät sitä kuin kaikki tulevassa olisi jo ennalta tiedossa. Eli voisi sanoa, että kaikki ihmiset kokevat tulevaisuuden olevan heidän edessään, vaikka harvat antavat sille sanallisen muodon. Tämä tulevaisuus on oletusarvoinen tulevaisuus, joka meitä odottaa. Ja elämällä juuri niin kuin elämme, saamme sen oletussarvoisen tulevaisuutemme. Tämä näkyy siinä, miten vaikeaa meidän on muuttaa tapojamme ja tapojemme taustalla olevia ajattelutapoja. Ihmettelemme vain, miksi emme taaskaan laihtuneet tällä dieettikerralla ja miksi taas sorruin juomaan liikaa tai miksi taas aiheutin riidan rakastettuni kanssa.

Paras mittari muutoksen toimimattomuudelle kenties on myytyjen self-help eli itseapu kirjojen myynti. Vaikka kuinka lukisimme ja tietäisimme haitallisista tavoistamme, niin oletusarvoinen tulevaisuutemme vain vetää meitä puoleen ja muutoksesta tulee vain voimia kuluttavaa jatkuvaa ja menneisyyttä toistavaa selviytymistaistelua.

Millä pääsemme eroon tästä selviytymistaistelusta? Ainoa tapa on kirjoittaa uudelleen oma tulevaisuutemme ja tässä voimme hyvin puhua oman tulevaisuutemme luomisesta, koska aidosti uuden esiin tuominen näkymättömästä näkyviin on luomisprosessi puhtaimmillaan. Ja tämän voimme tehdä ilman, että tarvitsee uhrata ajatuksia ongelmillemme. Aidosti uuden luomisen ikävä puoli on se, että taulun täytyy olla tyhjä tai tulevaisuutemme täytyy olla ilman menneisyyden rasitteita, muuten sorrumme vain muuttamaan sitä, mikä oli jo aikaisemmin. Tätä työtä tulemme tekemään IntensKoulutuksen Areena-seminaarissa, jossa tunnistamme ne tekijät, jotka meitä rajoittavat menneisyydestä käsin ja päästämme niistä irti. Tämä mahdollistaa sen, että luomme itse itsellemme ja elämällemme aidosti uusia mahdollisuuksia, jotka eivät todellakaan kuuluneet oletusarvoiseen tulevaisuuteemme.

torstai 11. marraskuuta 2010

Onni ja läsnäolo

Onni-koirani siirtyi ajasta ikuisuuteen viikko sitten ja olen suremisen ja muistelemisen avulla muokkaamassa suhdettani uudelleen siihen Onniin, jota ei enää ole. Onni eli täyden elämän  koko ajan läsnä ollen ja aina nykyhetkessä kiinni. Ihminen onkin ainoa elävä olento, jolle oma olemassaolo ja sen tiedostaminen onkin ongelma. Ihmisenä olemisen osaan kuuluu oman kuolevaisuuden ja rajallisuuden tiedostaminen ja ihminen on ainoa elämänmuoto, joka murehtii menneitä, katuu tekosiaan ja tekemättä jättämisiään ja huolehtii tulevaisuudesta jo etukäteen. Onni ei sitä tehnyt ja eli ehkä juuri siksi täyttä elämää koko ajan. Onni ei tiennyt kuolevansa, eikä siksi pelännyt kuolemaa. Ehkä myös siksi Onni eli aina rohkeasti tilanteen vaatimusten mukaan täysillä. Kuoleman pelko estää ihmisiä usein elämästä täyttä elämää eli voisi sanoa että kuoleman pelko on elämän pelkoa. Erään viisaan ohjeen mukaan elämä pitäisi elää niin, että elämä on eletty kokonaan, kun kuolema korjaa omansa pois.

Onnellisuus on sanakirjan (Cambridge English Dictionary) mukaan tunnetila, joka tuottaa mielihyvän tai tyytyväisyyden tunnetta. Wikipedia puolestaan määrittelee onnellisuuden mielentilaksi, jota luonnehtivat täyttymys, rakkaus, tyytyväisyys, mielihyvä ja ilo. Moni ihminen kertoo elämänsä tarkoitukseksi "olla onnellinen" tai "tulla onnelliseksi". Mutta eikö elämän tarkoitus silloin ole melko heppoinen, jos elämän tarkoituksena on tunnetila, vaikka se olisikin miellyttävä. Kuitenkaan ihmiset eivät suostuisi psykologisen kyselytutkimuksen mukaan viettämään loppuelämäänsä tätä elämänsä tarkoitusta parhaiten palvelevassa tilassa esim. kemikaalien avulla, jotka mahdollistaisivat koko elämän hankaluuksien väistelemisen tasaisessa onnellisuuden tilassa. Useimmat meistä tuntevat kemikaalien aiheuttaman onnellisuuden tunteen lyhytaikaisempana vaikutuksena, mutta eivät valitsisi koko elämän kestävää nousuhumalan kaltaista riemukasta tunnetilaa, koska tietävät, että se ei ole aitoa ihmisenä olemista ja aitoa elämää. Jospa onnellisuus onkin olotila, joka tulee läsnäolosta tässä hetkessä. Tietoisesta läsnäolosta eli valinnasta olla kuuntelematta sisäistä marmattajaa tai huolehtijaa ja elää omaa kokemusta elämästä täysillä läsnäollen. Eräs viisas totesi että "elämän onnellisuuden ja elämän merkityksellisyyden tiet ovat erilaisia. Onnellisuuden löytääkseen ihmisen pitää vain elää hetkessä ja tätä hetkeä varten. Mutta jos ihminen haluaa merkityksellistä elämää, hänen täytyy hyväksyä menneisyytensä, vaikka se olisi kuinka synkkä ja elää tulevaisuutta varten, oli tulevaisuus sitten vaikka kuinka epävarma".

Onnellisuuden tunne ja suru, ja kaikki tunteet niiden väliltä, ovat meille yhtä tärkeitä. Emme voi valita vain yhtä, kuten positiiviset-asenne-ratkaisee-elämäntaitovalmentajat meille niin väittävät. Eri tunnetilat ovat meille tärkeitä siksi, että ne kertovat meille, missä olemme tällä hetkellä suhteessa maailmaan ja ne ovat aktiivisia niin kauan kun asemamme maailmassa muuttuu ja olemme lopulta sopeutuneet uuteen tilanteeseen. Elämä ei ole tuhkimotarina, jossa voimme valita vain parhaat tunteet päältä. Epämukavat tunteet kirkastavat meille tyytymättömyyden lähteitä elämässämme ja ne on otettava vakavasti, jotta opimme tekemään jotain niille asioille elämässämme, jotka niitä aiheuttavat. Epämukavatkin tunteet ovat meidän liittolaisiamme, sillä ne auttavat meitä käsittelemään elämään kuuluvia ristiriitoja ja koflikteja. Tietenkin vaihtoehtona on teeskennellä, että niitä ei ole, mutta silloin olemisemme muuttuu epäaidoksi. Hyvin elettyyn elämään kuuluu olennaisena osana ongelmat ja vaikeudet, mutta niiden kohtaaminen silmästä silmään vaatii rohkeutta. Keski-iän etuihin kuuluu se, että vaikeuksien kohtaamisesta on jo kertynyt kokemusta, eikä paniikki iske niin helposti. Ja ilman vaikeuksia ja ongelmia jäisi paljon luovuutta ja elämän tarjoamia uusia mahdollisuuksia käyttämättä. Emme kasva vahvemmiksi välttelemällä vaikeuksia ja yrittämällä olla onnellisia, vaan kohtaamalla ne ja hyväksymällä ne yhtä oikeutettuina elämänehtoina kuin positiiviset asiat ja niihin liittyvät tunnetilat. Rohkeus kohdata elämän vaikeudet tuovat syvyyttä ja antavat merkitystä elämällemme, sillä vaikeina hetkinä joudumme kasvamaan ja ylittämään itsemme rakastamalla elämää ja muita ihmisiä sellaisena kuin ne meille ilmenevät. Rohkeus myös saa meidät etsimään jotain parempaa tulevaisuudessa,  kuin mihin tyydyimme aikaisemmin. Tyytymätön tunnetila kertoo meille, että asioilla on meille merkitystä ja että välitämme ja olemme elossa, muutenhan emme olisi tyytymättömiä. Tyytymättömyyden tilan korjaa lopullisesti apaattinen oleminen tässä maailmassa tai vasta kuolema. Me emme ole täällä lepäämässä rauhassa ja painamassa omia kokemuksiamme ja tunnetiloja taka-alalle, vaan elämässä kaikkine hyvine puolineen, vikoineen ja epätäydellisyyksineen. Itsetunto vaihtelee ja joskus olemme eksyksissä ja hämmentyneitä, mutta se on elossa olevan ihmisen elävää elämää. Kun pystymme ottaamaan nämä ihmisen osaan kuuluvat rakennuspalikat osaksi itseämme hyväksymällä ne, voimme saavuttaa jonkinlaista elämän syvempää ymmärrystä.